JOULU!

Tiedän, se meni jo, mutta jouluahan voisi juhlia koko vuoden! Joulu on maailman paras juhla.

Olin joulun perheeni kanssa, tottakai, koska poikaystäväni ei juhli joulua.

Joulu on aina yhtä hauska, mutta silti niin raskasta. Varsinkin veljelleni.

Mutta en minäkään väitä, ettei minusta tunnu pahalta. Se kipu, se ikävä. Ne kyyneleet, ne vuodatetaan sinun muistollesi. 

Mutta tiedän, ettei mikään muutu enää entiselleen.

Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen

And we'll love the lovely days
They'll never fade away

Onneksi kukaan ei ole unohtanut niitä aikoja. Kaikki ne leikit, mitä silloin leikittiin. Kaikki ne hetket, mitä yhdessä koettiin. Juostiin toisiamme karkuun, ja se oli silloin hauskaa. Ei siitä nykyään saisi mitään irti. Sitten kiukuteltiin, kun tuli aika kasata kaikki tavarat ja mennä takaisin kotiin.

Meitä oli silloin viisi. Siitä karhukoplasta meitä on jäljellä enää neljä. Menetykset sattuvat, mutta muistot eivät kuole koskaan.

Löysin vanhan valokuvan. Siinä olemme me ja iso lumiukko. Ainakin kaksimetrinen! Minä ainakin muistan sen. Se oli uskomattoman hienoa, pyöriä lumessa ja rakennella isoa lumiukkoa. Heittelimme toisiamme lumipalloilla. Ja kaikki olimme lopulta ihan lumisia. Oi se talvi oli kultaa! Siitä hetkestä me saamme kiittää toisiamme.

Kukaan meistä ei ole henkisesti kehittynyt yhtään. Olemme kaikki samanlaisia pikkulapsia kahdeksan vuotta myöhemmin. Meillä on omat elämät, uudet ystävät, mutta silti me kaikki olemme yhtä. Emmekä koskaan eroa.

Nyt on uus päivä ja taas uudet kujeet
Metkut on samat leikkikentät vaan suurentuneet

Me emme koskaan mene pois. Me pidämme sinusta huolta.

Älä pelkää. Kukaan ei lähde luotasi. Se on vain yksi vaihe, mikä sinun pitää käydä läpi, vaikket koskaan pysty siitä luopumaan. Se voi tuntua väärältä, tiedän sen, mutta näin Herramme on määrännyt, eikä meistä kukaan ole kyseenalaistamaan hänen asettamiaan asioita. Joskus kaikki menee niin vaikeasti. Täydellisyyttä ei saavuta milloinkaan, mutta jokaisen esteen ylitettyäsi olet lähempänä sitä.

Kukaan ei voi sanoa, että tietää, miltä sinusta tuntuu. Vaikka olisi tuon saman kokenut. Jokainen tuntee asiat eri tavalla. Jokaisen elämä on erilainen. Ei ole samanlaisuutta. On vain sattumia, jotka näyttävät jostain kulmasta katsottuna täysin toistensa kopioilta. Joten katso syvemmälle. Siellä sinä olet. Erilainen kuin ennen. Ehkä hieman viisaampi, tai jotain aivan muuta.

Ja vaikka se olisi kärsimystä, me kärsimme kanssasi. Vaikka tuntisit tuskaa, me tuntisimme sen saman tuskan sisällämme. Vaikka sinä vuodattaisit kyyneleitä epätoivosi takia, me olemme vierelläsi ja pidämme sinua lähellämme, koska olet meille rakas. Vaikka tuntuu siltä, ettet jaksa enää, me tahdomme vain kertoa, ettet tee mitään paremmaksi, jos jätät tämän maailman. Kaikki tämä on vain elämää.

Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi

Ehkä se oli tyhmää. Mutta minä tein sen, enkä kadu.

Ehkä se on tyhmää kosia toista noin. Tämän kaiken jälkeen. Silti olen onnellisempi, kuin koskaan. En jaksaisi enää ajatella sitä tyhmää riitaa. Mutta onneksi siitä päästiin yli. Veljeni on onnellisempi, kuin kukaan muu ulkopuolinen. Hän sanoi, että lopulta hyväksyy sinut elämääni. Sitä hän on yrittänyt tehdä jo puoli vuotta.

Olen tyytyväinen elämääni nyt, kun saan istua sohvalla kainalossasi, suudella pehmeitä huuliasi, halata sinun kehoasi, haistaa tuoksusi täällä, herätä aamulla ääneesi, nähdä sinut iloisena siinä, vieressäni. Ikuisesti.

Ne sanat tuntuivat hyvältä. En niitä koskaan unohda.

Halauksesi oli niin hellä. Sitä olin kaivannut. Se halaus kuitenkin päätti juttutuokiomme ja nyt kaipaan sitä halausta taas. Katsoit syvälle silmiin, kun puhuit. Sait oloni paremmaksi, joten pääsin pois. Kiitos. En olisi enää kestänyt siellä.