And we'll love the lovely days
They'll never fade away

Onneksi kukaan ei ole unohtanut niitä aikoja. Kaikki ne leikit, mitä silloin leikittiin. Kaikki ne hetket, mitä yhdessä koettiin. Juostiin toisiamme karkuun, ja se oli silloin hauskaa. Ei siitä nykyään saisi mitään irti. Sitten kiukuteltiin, kun tuli aika kasata kaikki tavarat ja mennä takaisin kotiin.

Meitä oli silloin viisi. Siitä karhukoplasta meitä on jäljellä enää neljä. Menetykset sattuvat, mutta muistot eivät kuole koskaan.

Löysin vanhan valokuvan. Siinä olemme me ja iso lumiukko. Ainakin kaksimetrinen! Minä ainakin muistan sen. Se oli uskomattoman hienoa, pyöriä lumessa ja rakennella isoa lumiukkoa. Heittelimme toisiamme lumipalloilla. Ja kaikki olimme lopulta ihan lumisia. Oi se talvi oli kultaa! Siitä hetkestä me saamme kiittää toisiamme.

Kukaan meistä ei ole henkisesti kehittynyt yhtään. Olemme kaikki samanlaisia pikkulapsia kahdeksan vuotta myöhemmin. Meillä on omat elämät, uudet ystävät, mutta silti me kaikki olemme yhtä. Emmekä koskaan eroa.

Nyt on uus päivä ja taas uudet kujeet
Metkut on samat leikkikentät vaan suurentuneet